Leivontablogeja on netissä pilvin pimein, mikä on mielestäni aivan ihanaa! Kaikkein ihaninta on katsella kuvia taitavien kondiittorien ja leipureiden leipomuksista. Inspiroidun ihan mielettömästi, jos näen vaikka hienon hääkakun telkkarissa tai kahvilassa kauniin mansikkaleivoksen. Samoin, jos luen leivontablogeja, alkavat käteni syyhyämään ja ajatukset pörräämään.
Aivan upeaa, jos olet eksynyt lukemaan tätä ensimmäistä blogipostaustani. Tulen kertomaan aikaisemmista leipomisistani ja siitä, miten olen kantapään kautta oppinut erilaisia kakkuniksejä. Kaiken leipomisesta ja leivonnaisten koristelusta olen oppinut katsomalla televisiota, lukemalla kirjoja ja blogeja sekä kokeilemalla. Tämä blogi on kuitenkin ennen kaikkea itseäni ja oppimista varten. Haluan arkistoida kokemuksiani leivoksistani, jotta voin nähdä kehityskaareni jonain päivänä. Tietenkin tämä on myös hyvä paikka jakaa toimivia reseptejä muille ja arkistoida niitä itselleni myöhempää käyttöä varten.
Kakkujen leipominen on ollut minusta aina hauskaa. Kun muutin omilleni 17-vuotiaana, minulla oli vihdoin oma keittiö ja lupa leipoa milloin itseäni huvittaa. Seurasin paljon television kokkiohjelmia ja leivontaohjelmia, ja seuraan edelleen. Mielestäni tällä hetkellä parhaita leivontaohjelmia ovat liv tv:ltä tuleva ruotsalainen Leila leipoo, neloselta tuleva suomalainen Ullan unelmakakku sekä tanskalainen yleltä tuleva Sokerileipurin herkut.
Ensimmäinen mielestäni mainitsemisen arvoinen kakku, jonka leivoin, oli veljeni 16-vuotiskakku. Veljeni on rumpali, ja tahdoin leipoa hänen synttärijuhliinsa virvelirumpua muistuttavan kakun. Kakku oli perinteinen sokerikakku, jonka täytteenä oli hedelmärahkaa ja kuorrutuksessa vaaleanpunaiseksi värjättyä valkosuklaata sekä kermavaahtoa. Rumpukapulat tein keksitaikinasta. Kakku näytti ihan hyvältä ja maistui hyvältä, mutta valkosuklaan kanssa kävi ensin hassusti. Kokemattomana leipurina ensinnäkin yritin värjätä valkosuklaata nestemäisellä karamellivärillä, milloin suklaa juoksettui. Yritin sulattaa suklaata lisää mikrossa, jolloin se syttyi palamaan. Lopulta sain kuin sainkin punaista sulaa suklaata kakun pintaan, mutten tajunnut lisätä suklaan joukkoon voita, eli se jähmettyi jääkaapissa kivikovaksi kakun pintaan. Kakun leikkaaminen olikin sitten melko haastavaa, mutta hauskaa oli. :-)
Tässä on sitten vuosi edellisen jälkeen leivottu synttärikakku molemmille pikkuveljilleni, joilla on syntymäpäivät samana päivänä. Linnakakku, jota tehdessäni kokeilin ensimmäistä kertaa sokerimassaa. Tätä kakkua tehdessäni kokeilin netistä hakemaani kakkupohjareseptiä, joka sitten epäonnistui surkeasti. Juoksin kauppaan hakemaan valmispohjia, koska en jaksanut leipoa uusia pohjia, mutta valmispohjat olivatkin homeessa. Jouduin siis joka tapauksessa leipomaan uuden kakkupohjan, mikä onneksi onnistui hienosti äitini kakkupohjareseptillä. Sokerimassan käyttäminen onnistui hyvin siihen nähden, että laitoin massan suoraan kostutetun ja täytetyn kakun päälle (eli välissä ei ollut kreemiä tai muuta). Vähän se näytti muhkuraiselta. :-) Kuorrutus on kermavaahtoa ja kuviot sokerimassaan piirsin mustalla elintarviketussilla. Lisäksi pursotin pinnalle suklaakuvioita ja vihreää sokerigeeliä. Linnan tornit on tehty jälleen keksitaikinasta ja liimattu yhteen tomusokeriseoksella.
Tässä on sitten kaksi isälleni tekemää kakkua. Ylempi on isänpäiväksi kolme vuotta sitten tekemäni perinteinen digestivepohjainen liivatteella hyydytetty juustokakku, jossa on pinnalla kaakaota. Kirjoituksen tein niin, että leikkasin leivinpaperista kirjaimet ja laitoin kakun pinnalle. Sitten sirottelin kaakaojauhetta kakun pinnalle ja otin lopuksi leivinpaperikirjaimet pois. Kakku maistui paremmalta, miltä näytti ;).
Alempi on isän synttäreiksi pari vuotta sitten tekemäni banaani-kinuski-kermatäytekakku, joka esittää vinyylilevyä. Musta kohta on mustaa sokerimassaa ja olen tehnyt siihen uria veitsellä. Kinuskin tein tietenkin itse, koska itse tehty kinuski on parasta ja helppoa tehdä! Näiden tekemisessä en muista olleen muita ongelmia, kuin että yllätyin siitä, miten nopeasti kaakaojauhe sulaa juustokakun pintaan ja kinuskin koostumuksesta oli hankala saada tarpeeksi kiinteää, jotta se ei imeytyisi kakkuun. Kinuskin keittoajan pidentäminen muistaakseni toimi.
Siinä nyt kakkuhistoriaani tältä erää! Ensi postauksessa kerron, miten tein pikkuveljeni 4-vuotissynttäreille angry birds -kakun ja angry birds -muffinseja, jotka olivat suuri menestys :-).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti